Muistan joskus naureskelleeni Kanervan kommenteille siitä, että kaavoitus ei kauheasti innosta. Taidan ottaa naurut takaisin.
Tämä alkuvuosi on osoittautunut minulle tärkeäksi poliittisen uudelleenorientoitumisen ajaksi. Kävin vähän aikaa sitten katsomassa dokumentin Säilöttyjä unelmia ja päivittämässä tuskaa eläinten oloista, ja nyt tässä kuussa olen päässyt päivittämään ympäristötietämystäni ViNOn ympäristöpolitiikan kurssilla. Olen myös ottanut lukulistalle Joe Rommin Climate Progress -blogin, eli päivittäisen rautaisannoksen ilmastonmuutosta.
En ole ehtinyt olla politiikassa mukana kuin jokusen vuoden, enkä edes missään suuressa sisäpiirissä, mutta silti huomaa, että jo mukana olevien aiheet alkavat helposti määritellä sitä, mihin itsekin perehtyy ja ottaa kantaa. Ja tottakai, täytyyhän valtavirran politiikastakin olla kärryillä, kun ei sitä voi täysin väistääkään. Mutta se on vähän pelottavaa, kuinka helposti omat, tärkeimmät asiat meinaavat jäädä niiden yleisempien keskustelunaiheiden alle. Ja kun ne jäävät alle, ei politiikassa mukana oleminen ole niin motivoivaakaan.
Onneksi politiikan vähän-vähemmän-itseä-kiinnostavilta-sektoreilta voi myös ammentaa niille omille. Yksi esimerkki asiasta voisi olla vaikkapa mielikuvamainonnan kielto, jota alkoholituotteille ollaan (Kokoomuksen ja Panimoliiton vastustuksen takia pitkään ja hartaasti) kaavailtu. Tänään ympäristökurssilla puhuttiin Saara Kupsalan tulevasta väitöskirjasta, jossa ilmeisesti tullaan toteamaan, että suomalaiset pitävät suomalaista ruokaa samaan aikaan eettisesti sopivana, että vastustavat epäeettisinä monia eläintuotannon käytäntöjä, jotka Suomessakin ovat yleisiä. Jos kerran ihmisten käsitys eläintuotannosta on niin virheellinen, miksi emme yhtenä toimenpiteenä kieltäisi myös eläintuotteiden mielikuvamainontaa.
Ensi viikolla ympäristökurssilla otetaan enemmän aikaa keskustelulle. Odotan innolla, millaisia ideoita tuoreet aktiivit kehittävät, kun vanhat eivät ole paikalla valmiine vastauksineen.
Opiskelija- ja nuorisojärjestöjen kannanotto 8.2.2012
Puoluerajat ylittävä työryhmä, joka on kerännyt nimiä tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseksi, on tänään keskiviikkona 8.2.2012 jättänyt lakialoitteensa eduskunnassa. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi samaa sukupuolta oleville pareille avioliiton solmimisen sekä lopettaisi liittojen erittelyn rekisteröityihin parisuhteisiin ja avioliittoihin. Seuraavaksi lakialoite päätyy eduskunnan lähetekeskustelun jälkeen todennäköisesti lakivaliokuntaan.
Tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen osana yhdenvertaista Suomea on ollut useiden opiskelija- ja nuorisojärjestöjen tavoitteissa jo pitkään. Nuorelle sukupolvelle on tärkeää, että epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita puretaan mahdollisimman tehokkaasti. Ihmisten oikeudet lain edessä eivät voi olla kiinni yksittäisistä ominaisuuksista kuten seksuaalisesta suuntautumisesta. Järjestöt tahtovat myös muistuttaa, että ennen viime kevään eduskuntavaaleja suurin osa äänestäjistä kannatti lain säätämistä.
“Toivomme eduskunnalta rohkeutta tavallisten suomalaisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Jokainen ansaitsee tulla tasavertaisesti kohdelluksi niin tärkeässä asiassa kuin oikeudessa valita ketä rakastaa ja kenen kanssa tahtoo jakaa elämänsä”, puheenjohtajat linjaavat.
Opiskelija- ja nuorisojärjestöt vetoavat kansanedustajiin, jotta he varmistavat runsaasti kansalaisten mielenkiintoa herättäneen lain käsittelemisen eduskunnan suuressa salissa. Kaikkien suomalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja tasa-arvoiset ihmisoikeudet lain edessä on ratkaistava eduskunnan täysistunnossa.
“Lakialoite on tuotava äänestykseen eduskunnan suureen saliin, jossa jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen omatuntonsa mukaisesti”, opiskelija- ja nuorisojärjestöjen puheenjohtajat vaativat.
Kannanoton on allekirjoittanut 15 opiskelija- ja nuorisojärjestöä.
Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS, puheenjohtaja Ida Kreutzman
Keskustanuoret ry, varapuheenjohtaja Jouni Ovaska
Keskustan opiskelijaliitto, puheenjohtaja Petri Honkonen
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry, puheenjohtaja Akseli Hakala
Liberaalit Opiskelijat LSK, puheenjohtaja Mats Biström
Svensk Ungdom rf, puheenjohtaja Fredrika Åkerö
Sosialidemokraattiset Nuoret, puheenjohtaja Timo Kontio
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry, puheenjohtaja Sarita Niemi
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, puheenjohtaja Susanna Haapalainen
Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry, puheenjohtaja Elin Blomqvist
Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, puheenjohtaja Jenni Parpala
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry, puheenjohtaja Jarno Lappalainen
Vasemmistonuoret ry, puheenjohtaja Li Andersson
Vasemmisto-opiskelijat ry, puheenjohtaja Milla Jurva
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO ry, puheenjohtajat Hanna Hakko ja Aleksi Laine
Lisätietoja:
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry, puheenjohtaja Jarno Lappalainen, p. 044 906 5007, jarno.lappalainen(at)syl.fi
Eilen 6.2. vietettiin saamelaisten kansallispäivää. Sen kunniaksi ja kentän toiveesta ViNOn hallitus otti kantaa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimisen puolesta. Vihreät nuoret ja opiskelijat: Toimia sanojen sijaan – aika tunnustaa saamelaisten oikeudet!
Yle Lappi poimi uutisen nettisivuilleen, ja palautetta alkoi kertyä. Olen aiemminkin lukenut saamelaisten oikeuksia koskevaa uutisointia ja sen kommentteja, mutta aina se yllättää, kuinka herkästä asiasta on kyse. Osa väestä kyseenalaistaa saamelaisten alkuperäiskansa-aseman (joka muuten on perustuslakiimme kirjattu), tai puhuu sen puolesta, että muutkin lappilaiset olisivat tavallaan alkuperäiskansaa. Osa tarttuu käytännöllisiin ja oikeudellisiin haasteisiin, joita maanomistusasioihin liittyy – ja niitähän riittää, ei sitä käy kiistäminen.
Maanomistus on Suomessa tunteita herättävä asia. Isosti asian ympärillä liikehdittiin Natura-kiistan aikana. Suomalaiset eivät juuri perusta siitä, että ylhäältä päin tullaan ilmoittamaan, mitä omiksi koetuille maille pitäisi tehdä.
Nykyinen, kuten monet aiemmatkin, hallitus on sitoutunut ILO:n sopimuksen nro. 169 ratifioimiseen. Tällä hetkellä ministeriöt valmistelevat vastauksia oikeusministeri Anna-Maija Henrikssonin kysymyksiin ratifioimisen esteistä ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista. Odotan jännityksellä, mitä kyselykierros tuottaa, mutta toisaalta huolehdin, että eihän valmisteluissa mennä taas liian pitkälle ennen kuin saamelaiset, muut paikalliset asukkaat ja alueen kunnat otetaan neuvotteluihin mukaan. Yksi Naturan opetus kun oli nimenomaan se, että sanelemalla ei pitkälle päästä, vaan keskustelulla ja paikallisen tietämyksen kunnioittamisella ja käyttämisellä.
Mutta mistä siinä ILO 169:ssä olikaan kysymys? Suomen kompastuskivenä ovat olleet nimenomaan maanomistuskysymykset, joista sopimuksessa todetaan seuraavaa:
Sovellettaessa yleissopimuksen tämän osan määräyksiä hallitusten on kunnioitettava sitä erityistä merkitystä, joka kysymyksessä olevien kansojen suhteella siihen maahan tai alueeseen, jolla he asuvat tai muuten käyttävät, on niiden kulttuurille ja henkisille arvoille, ja erityisesti tämän suhteen yhteisöllisiä näkökohtia.
Kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Soveltuvissa tapauksissa on lisäksi turvattava asianmukaisilla toimenpiteillä näiden kansojen oikeudet käyttää alueita, jotka eivät ole niiden yksinomaista asuinaluetta, mutta joita ne ovat perinteisesti voineet käyttää toimeentulonsa hankkimista ja perinteisiä toimiaan varten. Tässä suhteessa on kiinnitettävä erityistä huomiota paimentolaiskansojen ja kiertävien viljelijöiden tilanteeseen.
Norjassa, jossa saamelaisia asuukin huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sopimus on jo ratifioitu. Siellä maankäyttöoikeuksia hallinnoi erityinen toimikunta, jonka jäsenistä puolet on saamelaisia ja puolet alueen kuntien nimeämiä henkilöitä. Toimikunta myöntää alueisiin yksityisomistusta vastaavia hallintaoikeuksia. Hieman samantapaista systeemiä on Suomessakin aiemmin ehdotettu, mutta se ei ole tyydyttänyt eri osapuolia eikä päätöksiä ei olla saatu aikaan.
Kiistan pitkittymisen ei luulisi olevan kenenkään etu. Tulevaisuutta niin arjen kuin toimeentulon kannalta on vaikea suunnitella, kun omistus- ja käyttöoikeudet monille elinkeinoille tärkeään maahan ovat vuosikymmeniä pöydällä. Vähintään tämä pragmaattinen syy puhuu sen puolesta, että sopu olisi viimein löydyttävä. Se taas edellyttää aktiivista sovun hieromista. Harmi, etten ollut paikalla, kun Pekka Haavisto jokin aika sitten kutsui eri osapuolet koolle keskustelemaan, mutta kenties siinä olisi mies paikallaan jatkamaan tätä sisäpoliittista rauhantyötä.
Lopuksi täytyy muistaa, ettei kaikki saamelaispolitiikka ole vain riitaa maanomistusoikeuksista. Yksi selvä ulottuvuus kulttuurisesti kestävän kehityksen tavoittelussa ovat tietysti saamen kielet ja niiden tukeminen. Muillakin politiikan sektoreilla tehdään tärkeitä päätöksiä. Mm. ilmastopolitiikalla on suuri vaikutuksensa siihen, miten alkutuotantoon lukeutuvat elinkeinot tulevaisuudessa pärjäävät – ja se koskee niin saamelaisia kuin muitakin Suomessa vastaavia elinkeinoja harjoittavia ihmisiä. (Ks. esim. Ilmasto-oppaan artikkelit ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen talouteen ja Suomen saamelaisiin.)
Samassa maassa ja maailmassa tässä asutaan, joten yhdessä nämä asiat on ratkaistava.
PS. Ehkä hieman aiheen vierestä en malta olla huomioimatta pientä hankaluutta pohjoisen asioista puhumisessa. Eilenkin iltauutisissa eräs herra Lapin Kansasta toivoi presidentinvaalien tulosta kommentoidessaan, ettei heitä pohjoisessa unohdettaisi. Nyt kun ViNOn kautta olemme pohjoisen asioihin ottaneet kantaa, yleinen viesti onkin, että Helsingin lähiöistä ei tarvitse heidän asioihinsa puuttua.
Toimikunta: Tuomioistuimille oikeus estää pääsy piraattisivustoille
Nyt kun tällaiset uhkaavat ennakkosensuuriehdotelmat kantautuivat myös Suomeen, muistan laittaa tännekin minun ja Aleksi Laineen samaa aihetta koskeneen blogin viime viikolta. Julkaistu alunperin Vihreiden blogissa 18.1.
Vapaan maailman reunalla
Millainen olisi moderni maailma, jossa tieto ei ole vapaata? Tänään 18.1.2012 saimme asiasta aavistuksen, kun osa internetistä meni lakkoon. Englanninkielinen Wikipedia korvasi sivustonsa vetoomuksella vapaan tiedon puolesta. Moni muu palvelu, kuten Google ja Flickr sekä nettisarjakuva The Oatmeal osoitti tukensa lakolle. Lakolla puolustetaan vapaata tietoa ja sananvapautta.
Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja senaatissa on käsittelyssä lakipari SOPA (Stop Online Piracy Act) ja PIPA (Protect Intellectual Property Act), jotka ovat väitetysti kohdistettu piratismia vastaan. Toteutuessaan lait kuitenkin uhkaisivat vapaata tiedonvälitystä ja koko internetin perustaa. Esitetyssä muodossaan lait vaativat muun muassa sivujen omistajaa valvomaan sivujensa kaikkea sisältöä. Internetsivu voitaisiin sulkea ilman oikeudellista harkintaa, mikäli se linkittää sisältöihin, jotka katsotaan sopimattomiksi.
Internet on vapaan tiedon ja kulttuurin avulla mahdollistanut huikeita, täysin uudenlaisia sovelluksia. Wikipediaa, Youtubea tai muita vastaavia palveluja tuskin olisi, jos liipasinherkät sensuroijat olisivat jo mahdollisia rikkeitä epäillessään sulkeneet kaikki palvelut niiden alkutaipaleella.
Aloitteita ollaan harkitsemassa uudestaan presidentti Obaman kriittisen lausunnon jälkeen. Ne eivät kuitenkaan ole yksittäistapauksia. Piratismin vastaisessa taistelussa sivullisten uhrien uhka on jatkuvasti läsnä. Tuli uhka sitten Euroopan maatalousministerien hyväksymän ACTA-sopimuksen tai Suomen tuomioistuinten Elisa-operaattoria velvoittavien sensuurivastuiden muodossa, on se otettava vakavasti ja torjuttava.
Nettipolitiikka on kansainvälistä politiikkaa. Se, mitä Yhdysvalloissa ja muissa maissa päätetään, heijastuu myös toisaalle, sillä netinkäyttö ei katso valtioiden rajoja. Tämän vuoksi myös Suomen olisi syytä olla nyt hereillä ja käyttää ulkopoliittista painoarvoaan avoimen tietoyhteiskunnan puolustamiseksi globaalisti.
Kulttuurintuottajien mahdollisuuksia tulla toimeen työllään on edistettävä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Vapaa tieto ja vapaa internet kuuluvat vapaaseen yhteiskuntaan.
Hanna Hakko
Aleksi Laine
Kirjoittajat ovat Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden kaksi tasavertaista puheenjohtajaa.
Eilen tehtiin historiaa, kun ensimmäistä kertaa saimme Suomessa vihreän presidenttiehdokkaan toiselle kierrokselle. Ja millaisen ehdokkaan!
Monet vihreät konkarit, jotka ovat tehneet politiikkaa Pekan kanssa pitkään, eivät ole olleet kovinkaan yllättyneitä siitä nosteesta, jonka Pekka on saanut alleen. Itse en ole hänen uraansa kovin pitkään vielä ehtinyt seurata, mutta se, mitä olen nähnyt ja kuullut, on vakuuttanut.
Pekka on empaattinen ja viisas ihminen, joka onnistuu säilyttämään oman tyylinsä ja arvonsa kaiken poliittisen kilpailun ja köydenvedon tuoksinassa. Hän ei sorru väheksymään muita, vaan tekee politiikkaa kunnioituksella.
Meillä Pekan kannattajilla puoluekantaan katsomatta on nyt tiukat kaksi viikkoa kampanjointia edessä. Toivon, että vaikka tämä ensimmäisen kierroksen ilo onkin huikaisevaa, maltamme pitää jalat maassa emmekä anna menestyksen nousta päähän. Tarvitsemme mukaan yhä enemmän ihmisiä yllättävistäkin suunnista, jos aiomme tavoitella sitä, mitä kuuluu: Pekan presidenttiyttä.
Nämä kaksi viikkoa tulevat olemaan siltojen rakentamisen aikaa. Toivottavasti saamme aikaan myös jotain pysyvää, jotta myös syksyllä edessä olevat kunnallisvaalit saadaan käydä hyvässä hengessä, vaikka tiukkaa poliittista vääntöä onkin luvassa.
Vielä kerran onnea Pekalle ja kaikille hänen puolestaan kampanjoineille! Työ jatkuu, eli vaalimökeillä tavataan! Tampereella päivystämään voi lupautua täällä tai vain pamahtamalla paikalle keskustorin vaalimökille, maantieteellisesti kattavampia ohjeita kootaan parhaillaan tänne.
