Presidentti Tarja Halosen koolle kutsumassa presidenttifoorumissa keskusteltiin tänään nuorista ja tulevaisuudesta pääasiassa nuorten itsensä voimin. Tässä suunnilleen se, millaisia ajatuksia itse foorumissa esitin. Koska aika oli kortilla eikä keskustelu ehtinyt vauhtiin, laitan loppuun vielä pari kommenttia muiden puheisiin.

–

Nuorilta ja tulevilta politiikan tekijöiltä odotetaan paljon. Meidän pitäisi pystyä useisiin yhteiskunnallisiin kääntötemppuihin. Meidän pitää luoda talouskasvua ilman entisenlaista materiaalista kasvua. Meidän pitää ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa samalla, kun huoltosuhde on kääntymässä päälaelleen. Meidän on luotava lisää hyvinvointia tilanteessa, jossa elintasomme ei ehkä voi tai saa kasvaa.

Nämä ovat suuria tavoitteita, emmekä voi onnistua niissä, ellemme samalla pidä huolta ympäristömme tilasta. Kaksi suurinta haastetta ovat monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos.

Luonnon monimuotoisuus on edellytys toimiville ekosysteemipalveluille ja siten myös ihmisten hyvinvoinnille. Monimuotoisuudella on myös arvo itsessään. Toivon, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus nähdä elävä saimaannorppa.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen on yhtä lailla akuutti uhka. Ilmastotieteen edustajat ovat antaneet ymmärtää, että meillä on vain muutamia vuosia kääntää päästöt laskuun globaalisti. Tarvitsemme siis huomattavasti nykyisempää kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Kun ajattelee ilmastopolitiikkaa ja nuoria, on kuitenkin aihetta myös toiveikkuuteen. On pääasiassa nuorten, aktiivisten kansalaisten ansiota, että ajatus ilmastolaista saatiin kirjattua nykyiseen hallitusohjelmaan.

Tällä hetkellä keskustelu talouden tilasta on syrjäyttänyt ympäristökeskustelun. Jos ympäristöongelmiin ei aleta taas kiinnittää enemmän huomiota ja jos niitä ei saada ratkaistua, voidaan kysyä, kuinka mielekästä on jatkaa keskustelua kakun kasvattamisesta tai edes sen jakamisesta. Jos tämän päivän ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei ole riittävän kunnianhimoista, jää tuleville sukupolville vain pilaantuneet kakun ainekset.

-

Toveri Elo PerusNuorista tarttui keskustelussa ilmastoaiheeseen ja nosti esiin huolen suomalaisesta teollisuudesta. Ilmeisesti taustalla on pelko siitä, että kansallisilla päästövähennystoimilla luodaan epäreilu markkinaympäristö.

On selvää, että tarvittavat päästöleikkaukset ovat sitä luokkaa, ettei niistä selvitä, ellei Kiinaa ja muita yleensä huolipuheessa esiin nostettuja maita saada sopimuksiin mukaan. On kuitenkin myös niin, ettei kansallisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voida tällä perusteella viivytellä.

Olin itse tarkkailemassa YK:n ilmastoneuvotteluita vuonna 2009 Kööpenhaminassa. Selvältä vaikutti, että osasyy neuvotteluiden tökkimiselle oli luottamuksen puute ja Etelän pettymys siihen, etteivät historiallista vastuuta kantavat olleet suostuneet tekemään reilua osaansa päästövähennystalkoissa. Tätä luottamusta on nyt yritettävä rakentaa osoittamalla, että me todella haluamme tehdä osamme. Ilman kansallisia toimia teollisuusmaissa on turha odottaa, että globaalia sopimusta tullaan saamaan aikaan. Kansalliset teot ovat askeleita kohti laajempaa sopimusta. Tiekartta sille saatiin asetettua viime vuoden lopulla Durbanissa, mutta paljon on tehtävä, että kaikki maailman valtiot saadaan pysymään matkassa.

Edelleen kannattaa muistaa, että kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tavoitteet eivät mitenkään itsestäänselvästi ole markkinatoimijoille epämieluisia. Britanniassa elinkeinoelämä liittyikin nuorten kansalaislobbareiden joukkoon ilmastolakia vaatimaan juuri siksi, että se takaa yrityksille ennustettavan toimintaympäristön. Niinikään edelläkävijyyttä ilmastopolitiikassa on turha pelätä. Se juna on mennyt jo.

Vielä ilmastoteemaan liittyen haluan mainita Kokoomusnuorten puheenjohtajan Häkkäsen kommentin siitä, että suomalaisten pitäisi alkaa vaatia julkiselta sektorilta tehokkaampaa toimintaa. Kommentin voi ymmärtää monella tavalla riippuen siitä, mitä ensinnäkin päätetään tehokkaasti tavoitella. Ympäristöpolitiikassa tehokkuusodotus voisi tarkoittaa sitä, että lopetamme samanaikaisen ympäristönsuojelun ja sen pilaamisen rahoittamisen. Valtiontalouden tarkastusvirastolla onkin tuoreeltaan tarjota hyviä ideoita siitä, mitä ympäristölle haitallisia tukia ja toimia (eli menoeriä) voitaisiin lakkauttaa. Tehokkuutta sekin.