Ota kantaa -sivustolla kysellään tällä hetkellä kommentteja eläinsuojelulain uudistukseen. Suosittelen osallistumaan! Tällaisia kirjailin itse:

Eläinsuojelulain ensisijaiseksi tehtäväksi pitäisi asettaa eläinten hyvinvointi, ei tuotannon tehokkuus. Eläimet ovat tuntoisia olentoja, joilla on moraalinen oikeus saada elää lajityypillistä, mahdollisimman vapaata elämää. Tämä vaatii tuotantoeläimille huomattavasti lisää ja virikkeellisempää tilaa. On kyseenalaista, riittävätkö edes nykyiset luomustandardin mukaiset tilat tähän. Reippaita korotuksia vaatimustasoon ei pitäisi pelätä: ne vaikuttavat olevan taloudellisestikin kannattavampia kuin jatkuvat pienet investoinnit.

Eläinten jalostaminen niiden oman hyvinvoinnin kustannuksella on lopetettava lain nojalla. On moraalisesti kestämätöntä, että lukuisat tuotantoeläimet ja lemmikkieläimet joutuvat kärsimään pelkästä olemassaolostaan (tilojen ja hoidon laadusta riippumatta) siksi, että ne on jalostettu kasvamaan liian nopeasti, tai että niille on esteettisistä syistä kehitetty niiden terveyttä ja hyvinvointia haittaavia ominaisuuksia. Myös tällaiseen lemmikkiharrastukseen on uskallettava puuttua kovalla kädellä.

Koska eläimet ovat yksilöitä erityisine tarpeineen, ei riitä, että niiden oloihin vaikutetaan vain marginaalisilla ympäröivien olojen parannuksilla. Eläinsuojelulain on huolehdittava, että tuotantoeläimiä valvoo ja hoitaa niin suuri määrä ihmisiä, että sairaat ja stressaantuneiden lajikumppanien häiritsemät yksilöt voidaan havaita ja hoitaa kuntoon.

Lemmikkien osalta tulisi varmistaa, että niiden omistajilla on tarvittavat tiedot eläimen hoitamisesta. On erikoista, että eläinten metsästämiseen on suoritettava “ajokortti”, mutta niiden omana pitämiseen ei. Vähimmäisratkaisu voisi olla, että eläinten myyjät velvoitettaisiin antamaan ostajalle eläimen mukana jonkinlainen tietopaketti eläimen hoidosta. Jonkinlainen ajokorttiratkaisu olisi toki eläimen kannalta turvallisempi ratkaisu.

Lainsäädännön ja tiedotuksen lisäksi soisin käytettävän taloudellisia ohjauskeinoja. Koska eläintuotanto ei koskaan voi olla täysin ongelmatonta, on eläinten käyttöä myös vähennettävä kokonaisuudessaan esimerkiksi vero-ohjauksella. Myös tiedon levittämistä eläinten tilasta tarvitaan. Animalian vähän aikaa sitten tulleessa kannanotossa on mielestäni hyvä linja, jota tulisi soveltaa kaikkeen eläintuotantoon: “Lihateollisuuden olisikin julkaistava sivuillaan joka tilalta aitoja valokuvia sekä kaunistelematonta videomateriaalia broilereiden elämästä. Kuluttajille tulisi näyttää, millaista on hallissa silloin, kun linnut ovat untuvikkoja, kun ne teurasikäisiä, kun ne kerätään halleista teuraslaatikoihin ja kun ne lopulta teurastetaan. Tämän jälkeen kuluttajilla olisi parempi pohja arvioida, onko broilereiden kasvatus Suomessa heidän arvojensa mukaista.”

Kaikissa kustannuksia aiheuttavassa eläinsuojelussa on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että kuluttajat siirtyvät käyttämään muualla halvemmalla tuotettuja eläintuotteita. Ei ole syytä ajatella, että Suomessa kaikki olisi paremmin ja kotimainen eläintuotanto olisi aina eettisesti parhainta, mutta siltä osin kuin näin on, täytyy huolehtia, että mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi verot kohdistuvat myös ulkomaisiin eläintuotteisiin.