Ensinnäkin, hyvää tätä vuotta kaikille! Toiseksi:

Yle: Puoluesihteerit umpikujaan vaalipiiriuudistuksessa

Kun vihreät lähtivät hallitusneuvotteluihin, oli äänestäjien yhdenvertaisuuden tuntuva parantaminen asialistalla korkealla. Ideaalina pidettiin viime kaudella Tuija Braxin valmistelemaa vaaliuudistusta, joka olisi parantanut vaalien suhteellisuutta ja korvannut nykyisen suuria puolueita ja heidän äänestäjiään epäreilusti suosivan mallin. Kun vastakaikua ei ole oikein enää tullut eikä vääntövoima riittänyt, ollaan päädytty viilaamaan vaalipiirien määrää ja rajoja piilevien äänikynnysten madaltamiseksi.

En yleensä jaksa kauheasti innostua, kun lähdetään syyttelemään puolueita ja poliitikkoja vallanhalusta, mutta tässä asiassa siihen törmää rankasti. Tässä pitäisi puhua reiluista pelisäännöistä ja kansalaisten yhdenvertaisuudesta, mutta takerrutaankin omiin(!) kansanedustajapaikkoihin. “Meille hyvää vaalipiiriä ette vie.”

Nykyisellä vaalitavalla 13 236 äänestäjää saa läpi yhden keskustan kansanedustajan. Demari irtoaa 13 370:llä äänellä ja kokoomuslainen 13 617:ta äänellä. Vähiten painoa on kristillisten ja vihreiden äänestäjillä, joita täytyy löytyä 19 742 ja 21 317 henkeä yhden edustajan saamiseksi eduskuntaan. Luvut tuovat hyvin ilmi sen, kuinka eriarvoisessa asemassa äänestäjät ovat. (Ehkä kuva esittää sen vielä paremmin.)

Vaalipiirien yhdisteleminen parantaa tilannetta jonkin verran, mutta ei täydellisesti. Jotenkin kuvaavaa prosessin kyseenalaisuudesta on sekin, että uudistusta neuvottelevat puoluesihteerit eivätkä kansan valitsemat edustajat. Vasta umpisolmuun vedettynä asia tulee nyt puolueiden puheenjohtajille.

Toisaalta, kun katsoo joidenkin kansanedustajien huolia vaalipiiriuudistuksesta, kauhean toiveikas olo ei siitäkään tule. Huolet pyörivät maakunnan edunvalvonnassa ja ehdokkaiden hankkimisen vaikeutena isompaan vaalipiiriin.  Keskustalaisen Anu “Vehviläisen mielestä suuremmat vaalipiirit kaventavat demokratiaa ja heikentävät reuna-alueiden asemaa“.

Prioriteettinsa kullakin, mutta ei kai tätä uudistusta olla puolueiden ja ehdokkaiden mahdollisimman helpon ja mukavan toiminnan takia tekemässä. Lähidemokratia on niin ikään kuntien, ei eduskuntavaalien vaalipiirien rajaamisen asia. Johtoajatuksena pitäisi olla yksiselitteisesti sen takaaminen, että mahdollisimman harva ääni menee hukkaan, ja että kaikkien äänestäjien ääni painaisi mahdollisimman saman verran. Tämä tavoite vaatii myös sitä, että mitään äänikynnyksiä ei tarkoituksella aseteta. Muuten käännetään taas epäreilusti selkä uusien puolueiden äänestäjille, joiden antamat äänet suovat kasvun mahdollisuuksia uusille vaihtoehdoille.

Ylen mukaan uusia päätöksiä pitäisi tulla vielä tässä kuussa. Sitten nähdään, kykenevätkö puoluejohtajat nousemaan valtapelin ja puoluetyön arjen yläpuolelle ja asettamaan kansalaisten yhdenvertaisuuden kaiken muun edelle.