Durbanin ilmastoneuvottelut on nyt käyty loppuun. Näyttää siltä, että viimein edetään, mutta edelleen liian hitaasti.
Ympäristöjärjestöt: Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun
Järjestöt ovat pettyneitä kunnianhimon puutteeseen ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyisten päästövähennyslupausten ja ilmastotieteen vaatimusten välillä on valtava kuilu, eikä Durbanissa tehty päätöksiä käytännön toimista, joilla kuilu voitaisiin kuroa umpeen.
Kioton jatko on globaalien päästöjen kannalta laiha lohtu: Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, ja jatkokauden ulkopuolelle jäivät myös Kanada, Japani ja Venäjä. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että päästöjä on leikattava nyt, jos halutaan etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt karkaa käsistä.
Ympäristöministeriö: Durbanin ilmastokokouksen lopputulos ylitti kaikki odotukset
“Puutteistaan huolimatta tiekartta kohti globaalia päästövähennysratkaisua ja päätös Kioton toisesta velvoitekaudesta ovat historiallisia saavutuksia. Lopputulos on todennäköisesti suurin saavutus ilmastoneuvottelujen historiassa sitten Kioton pöytäkirjasta sopimisen. Globaalin ratkaisun avulla on yhä mahdollista rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen”, ympäristöministeri Ville Niinistö sanoo Durbanista.
Kokouksen tuloksia voi arvioida erilaisilla mittareilla. Poliittisiin odotuksiin ja jonkinlaiseen realismiin verrattuna monet ovatkin olleet kohtuullisen tyytyväisiä siihen, että prosessi otti vauhdikkaampia edistysaskeleita kuin Kööpenhaminassa, jossa itsekin olin paikalla, ja Cancunissa. Uutisoinnin perusteella EU:n neuvotelutaktiikkaa on ymmärtääkseni saatu parempaan kuosiin, ja se on eduksi koko sopimusprosessin kannalta. Tiekartta kohti globaalia sopimusta on äärettömän tärkeä aikaansaannos. Harmi vaan, että se tulee ihan liian myöhään.
Kun tuloksia vertaa ilmastotieteen esittämiin vaatimuksiin (globaalit päästöt laskuun vuoteen 2015 mennessä, kehittyneiden maiden päästövähennyksiä 40% vuoteen 2020 ja 90% vuoteen 2050 mennessä), lämmittävät nyt tehdyt päätökset enemmän ilmastoa kuin mieltä. Vieläkään ei ole näköpiirissä, että päästövähennysratkaisuja olisi tulossa tarpeeksi paljon ja tarpeeksi aikaisin.
Tuntuu, että tämän kokouksen tuloksista voi iloita lähinnä siksi, että aiemmissa kokouksissa on failattu vielä pahemmin.
Eilen Tampereella järjestimme keskustelutilaisuuden eurokriisistä. Kokoomuksen edustaja Elina Lepomäki ennusti siellä, että saamme vielä tottua nykyistä matalampaan elintasoon. Ehkä niin, mutta elämme jo nyt niitä aikoja, kun huono ilmastopolitiikka tuottaa maailmassa enemmän damagea kuin huono talouspolitiikka.



Erittäin tyypillistä että vihreä aktivisti ei mainitse ollenkaan kyseisen kokouksen tärkeintä “saavutusta” Suomen kannalta: ympäristöministeri Niinistö (vihr.) ei edes yrittänyt valvoa Suomen kansallisia etuja. Suomen metsät kasvavat vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiota, josta käytetään vain runsaat 70 miljoonaa kuutiota. Suomen metsien lisäkasvu on näin joka vuosi vähintään 30 miljoonaa kuutiota. Kasvava metsä sitoo hiilidioksidia eli toimii hiilinieluna.
Durbanin kokouksen päätöksessä tätä vuosittaista lisäkasvua ei kuitenkaan oteta käytännössä lainkaan huomioon laskettaessa Suomen vastuuta päästöistä. Se merkitsee tulevina vuosina Suomelle satojen miljoonien eurojen lisäkustannuksia. Euroopan osuus koko maailman päästöistä on 14 %, silti Euroopan veronmaksajat maksavat tolkutonta hintaa energiasta, vaikka esim. Suomen kokoisen maan päästöillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.